Koulujen ääniympäristö vaikuttaa opettajien työhyvinvointiin

Koulujen alkaessa keskustelu opettajien työhyvinvoinnista on jälleen ajankohtainen. Liian moni uupuu jo uransa alkuvaiheessa, ja alanvaihto on yleistä. Tilanne on laadukkaaseen koulutukseen nojaavan yhteiskuntamme kannalta huolestuttava, ja keinoja opettajien jaksamisen ja työssäviihtyvyyden parantamiseksi onkin syytä pohtia laajalti.

Yksi keskeinen, vähemmälle huomiolle jäänyt kuormittava tekijä opettajan työssä on levoton ääniympäristö. Puheenpulina, pulpetinkansien kolina ja tuolien kirskunta sekoittuvat käytävistä kuuluvaan askelten töminään, jonkun repussa pirahtaa puhelin soimaan ja takarivissä kinastellaan – tällaisia olosuhteita kukaan tuskin kaipaisi omalle työpaikalleen. Suurissa ryhmissä melu on arkipäivää, ja se vaikuttaa niin opettajien jaksamiseen kuin oppilaiden keskittymiseen, käytökseen ja oppimiseen. Pitkät päivät jatkuvan hälyn keskellä syövät energiaa ja työskentelyn iloa. Keinoja ongelman ratkaisemiseksi on kuitenkin olemassa.

Onnistuneilla akustiikkaratkaisuilla ja materiaalivalinnoilla pystytään tehokkaasti vaimentamaan melua ja luomaan rauhalliset olosuhteet työnteolle ja opiskelulle. Aihetta käsitteli blogikirjoituksessa konseptikehittäjä ja entinen opettaja Pauli Pallaskorpi, joka kertoo akustiikkaratkaisujen ja materiaalivalintojen vaikuttaneen omalla kohdallaan merkittävästi hänen opettajantyön aikaiseen kokemukseensa työhyvinvoinnista – enemmän kuin hän tuolloin ymmärsikään. Pallaskorven mukaan sekä opettajien että työnantajan pitäisi tuntea paremmin kouluissa vallitsevat työskentelyolosuhteet ja niiden vaikutukset terveyteen. Tähän on helppo yhtyä.

Ääniympäristöltään ihanteellisten tilojen suunnittelu ja rakentaminen on kokonaisuus, jossa tarvitaan näkemystä ja ammattitaitoa. Eristemateriaaleista mineraalivilla on ylivoimainen ääntä eristäviltä ominaisuuksiltaan, ja paloturvallisena ja kestävänä materiaalina se soveltuu muutenkin hyvin käytettäväksi oppilaitoksissa ja julkisissa tiloissa. Villaisilla vaimennuslevyillä voidaan muodostaa paitsi ensiluokkaisesti toimivia, myös visuaalisesti miellyttäviä ratkaisuja erilaisiin tiloihin ja ympäristöihin. Perinteisissä luokkahuoneissa äänitasoa voidaan alentaa mm. kattoon asennettavilla äänenvaimennuslevyillä, kun taas avoimissa työskentelytiloissa toimivat hyvin äänen etenemistä ja vaakaheijastuksia vähentävät seinävaimennuslevyt.

Ääniergonomiset seikat eivät yksin ratkaise opettajien työssäjaksamisen ongelmia, mutta tärkeä osa kokonaisuutta ne ovat. Rakennukset ja tilat vaikuttavat hyvinvointiin, ja miellyttävä ääniympäristö parantaa suuresti elämänlaatua.

Satu Nurminen